Hauhon jokamiestriathlonissa 5.8.2009

Kauan aiottu ja yritetty ja haaveiltu tapahtuma on nyt läpi kahlattu. Ensimmäiset ajatukset moisen lajin kokeilusta tulivat mieleen joskus vuonna '92 kirjoituksiin valmistautumisen aikana. Kun on tuota hiihtoa ja juoksua tullut harrastettua pienestä asti eikä vesikään Kivijärven läheisyydessä asuvalle ollut outo elementti. No, siihen ensimmäiseen kisaan menikin aiottua vähän pidempi aika.

Täytyy sanoa tämän olevan suhteellisen kova laji. Vaikka rauhalliseen tahtiin mentiin, alkoi väsymys hiipiä puseroon. Uinti oli juuri niin vaikeaa kuin kuvitella voi tuollaisessa ruuhkassa. Pyöräily meni maastopyöräni maksiminopeudella, eikä siinä jäänyt jossiteltavaa pyörien merkityksestä tuossa lajissa. Nätisti rullaavat kisafillarit suhahtelivat ohi, tosin monet niistä ehtivätkin lähteä matkaan reilusti ennen kuin sain itseni hilattua pyörän satulaan. Olisikohan vaihdoissakin vielä hiomista? Koomiselta tuntuva tilanne oli vaihtaa pyöräily juoksuun. Kyllä siinä muutamat satametriä meni ihmetellessä saako nuo alla raahautuvat pökkelöt edes juoksun näköiseen menoon. Meno saattoikin aluksi näyttää paikallisen kylähullun kotiin palaamiselta siinä neljän jälkeen aamuyöllä. Juoksu oli selvästi vahvin laji tässä mittelössä. Pyörän vaihtaminen kilpuriin ja uintitekniikan harjoittelu voisi tehdä tästäkin hommasta vielä mielekkäämpää. Harjoittelutasoakin pitäisi nostaa noin 500%, vähintään.

Mutta edellisen päivän ikämiesten futispeli oli huuhdeltu jaloista ja olo oli kisan jälkeen oikeastaan loistava. Ehkä tämä hitaampi liikkuminen alkaisi olla terveellisempää urheilua näille ikääntyville jäsenille kuin tuo raastava ja repivä jalkapallo.

Kyllä tämä jätti mukavan fiiliksen ja ehkä tuota voisi lajia voisi kokeilla muillakin paikkakunnilla. Ei sitä tähtäintä taida vielä uskaltaa laittaa korkeammalle. Joku Joroisten kisa kyllä kiehtoo, yhtälailla kuin haaveissa oleva maratonin juoksu. Neljän Finlandiahiihdon jälkeen ei olisi huono vaihtoehto sivauttaa tuollaista matkaa.

Hauhon kisa oli mukava ja Suur-Hollolan suunnistajat tekivät järjestelypuolella hienoa työtä.

http://www.jokamiestriathlon.tk/

Savurannasta

Tästä se sitten lähtee liikkeelle. Hiukan aikaa fundeerattu juttu. Kun joskus tulee mieleen asioita, täytyy ne pistellä ylös. Savuranta kätkee sisäänsä paljon tarinoita menneiltä vuosilta. Se on paikka johon on mukava palata. Se on paikka jossa on kaikki mitä Suomen luonto voi ihmiselle tarjota. Siellä vietetyt hetket ovat omalta osaltaan tarjonneet hienoja hetkiä mukavien ihmisten parissa.

Heitän tähän hiukka esittelyä omasta persoonastani. Mököksi tai nykyisin möröksikin tituleerattu kaveri ei oikeasti ole pelottava, vaikka ulkoinen olemus ei aina niin aurinkoisena ulospäin säteilekään. Liikkuminen on aina ollut tärkeä osa elämää, jossa myös eläimet ovat jollain tavoin olleet aina mukana. Tämän pojanklopin matkojen varrella on ympärille kertynyt pieni joukko tärkeitä ihmisiä, joihin on helppo tukeutua kun tämä kylmä ja kolkko maailma liiaksi uhkailee.

Tähän blogiin on siis tarkoitus kirjoitella ihan mitä sattuu. Ei aiheilla tai asiolla ole väliä. Sitä mitä mieleen juolahtaa...